Tuntuu, että kirjoitan joka kerta, kuinka hyvä fiilis on. Taidan ihan tosissaan toistaa itseäni? Mutta tiedättekö, en tiedä mitä muuta kirjoittaisin, kun jatkuvasti vaan mietin ja ihmettelen tätä olotilaa. Valehtelematta herään joka aamu kiitollisena siitä kaikesta mitä oon saanut. Päivisin katselen ympärilleni; tyttöä, miestä, pupuja, kotia ja luontoa... havahdun, tämä on mun elämää! Kaikki on niin hyvin, tässä ja nyt. En vaihtaisi mitää pois.
Meidän koti on vielä ihan raakile. Lähes kaikki listat puuttuu, oikein mikään tila ei ole viimeistelty. Iltaisin yleensä makoillaan sohvalla miehen kanssa ja mietitään, kuinka hieno koti tästä joskus tulee, kunhan kaikki saadaan valmiiksi. Kun viimeinenkin lista on paikallaan ja kaikki tavarat purettu laatikoista. Sitten jos vielä muutama uusi hankinta saataisiin tehtyä. Miltä tämä jo jouluna näyttää? Kaikki vanhat, rakkaat koristeet tässä uudessa avarassa ympäristössä. Tai ensi kesänä? Sisätilat on toivottavasti valmiit jokaista yläkerrankin nurkkaa myöten. Entä viiden vuoden päästä, kun pihaan on saatu autotalli, puut, pensaat, kukat ja kiveykset. Terassit ja hiekkalaatikko. Ehkä leikkimökki? Kymmenen vuoden päästä kenties meidän unelmissa siintävä pihasaunarakennuskin?
Täällä on helppo hengittää ja täällä saan positiivista energiaa. Minua ei enää tässä iässä suoraan sanottuna kiinnosta yhtään, mitä joku toinen ajattelee kodistani. Joskus oli toisin. Nyt tämä on tehty vain omalle perheelle. Riittää, että me rakastetaan tätä. Ja mehän rakastetaan ihan hulluna!
Kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta tämä tuntuu niin kodilta. Tämä ei ole meille kämppä tai asunto. Tai edes pelkkä talo. Tämä on ihan oikea Koti. Ollaan haaveiltu tästä koko se aika, kun ollaan yhdessä oltu. Yhdeksän vuotta. Meillä on ollut yhteinen päämäärä, samanlaiset ajatukset elämästä. Aina ollaan tiedetty, millainen koti me halutaan. Millaisessa kodissa kasvatetaan lapset. Nyt se koti on tässä. Oon ihan äärettömän herkkä ihminen ja nytkin tulee itku, kun ajattelen asiaa. Tässä on tyttären lapsuudenkoti. Ehkä joskus jonkun mummila?
Mitä korkeammalle tavoittelee, sitä korkeammalle pääsee. Mun ikuinen mantra, jota hoen. Niin totta! En käsitä sellaista pessimistisyyttä ja negatiivisuutta, jossa haaveet ja tavoitteet on kuin kirosanoja. Vaikka mulla on tässä kaikki mitä olen halunnut, ei se tarkoita sitä etteikö haaveita yhä riittäisi. Mielessä on kolme isompaa haavetta, joita kohti teen koko ajan töitä. Me tehdään yhdessä töitä. Ne on kuitenkin niin henkilökohtaisia juttuja, ettei niistä halua kertoa kuin lähimmille.
Tänään aamutelkkarissa oli vieraana aivan ihastuttava Kylli Kukk. Voi, mitä positiivista energiaa! Niiin kaunis ihminen sisäisesti ja ulkoisesti toki myös. Kylli puki sanoiksi kaiken mitä itsellä mielessä pyörii. Minäkin haluan täyttää elämäni kauneudella. Haluan tarjota aisteilleni pelkkää hyvää. Haluan nähdä kaunista; kodin pitää miellyttää omaa silmääni, vaatteet on valikoitu huolella ja yhteensopiviksi. Haluan kuulla ihania ääniä; tytön naurua ja höpötystä, rauhoittavaa ja hyvää energiaa tuovaa musiikkia. Haluan maistaa herkullisia makuja; ruokaan täytyy panostaa, maukas ateria, ihania jälkkäreitä. Hyvä kahvi. Tuntoaistiakin pitää helliä; lempeä kosketus, miellyttävät materiaalit iholla.
Olen jo vuosia sitten päättänyt, että karsin elämästäni kaiken kurjan. Tarkoitan kaikkea sitä, mihin voi vaikuttaa. Karsin, enkä enää päästä elämääni asioita jotka ärsyttävät minua tai ihmisiä, joista tulee paha mieli. Ei minun tarvitse olla yhteydessä kehenkään, joka stressaa minua tai aiheuttaa vaan harmia. Minä voin valita! Korkeakouluopiskeluaikana olin ihan loppu, ison ostan siitä teki ihmiset ja negativiivinen ilmapiiri. Muistan ikuisesti yhden illan, kun istuttiin miehen kanssa saunan lempeissä löylyissä ja mä itkin sitä kurjaa oloa, joka koulu sai aikaan. Tein hommia kellon ympäri ja ahdistuin ajatuksesta mennä kouluun. Oli fyysisesti paha olla, kroppa oireili ja kurkkua kuristi. Silloin, niillä saunan lauteilla tein tämän päätöksen ja voi että, oli hyvä olla kun lakkasin välittämästä. Se hyvä olo on jatkunut siitä asti. Jos joku ei pidä minusta, niin haittaako se? Ei. :) Minä pidän ja minulla on rakkaat lähellä.
Huh, mikä paasaus. Tuli vain tarve kirjoittaa. Pursuan niin paljon hyvää oloa nykyään, että on pakko päästää sitä ympärillekin! Toivoisin, että jokainen saisi kokea tämän tunteen. Kokonaisvaltaisen hyvän olon. Oikeasti, elän tämän astisen elämäni parasta aikaa ihan ehdottomasti. Lisäksi tulevaisuus tarjoaa lisää huisin hienoja juttuja, oon ihan superinnoissani! En voi kuin hymyillä, nauttia ja rakastaa. Jatkaa kauniin elämän elämistä. Nyt nimittäin todella elän!
Huh, mikä paasaus. Tuli vain tarve kirjoittaa. Pursuan niin paljon hyvää oloa nykyään, että on pakko päästää sitä ympärillekin! Toivoisin, että jokainen saisi kokea tämän tunteen. Kokonaisvaltaisen hyvän olon. Oikeasti, elän tämän astisen elämäni parasta aikaa ihan ehdottomasti. Lisäksi tulevaisuus tarjoaa lisää huisin hienoja juttuja, oon ihan superinnoissani! En voi kuin hymyillä, nauttia ja rakastaa. Jatkaa kauniin elämän elämistä. Nyt nimittäin todella elän!
Ihanan energistä ja positiivisuutta pursuavaa viikkoa ihan jokaiselle! ♥
Kuvat, joista saan hyvää mieltä: Pinterest - Puolimatkassa